Silmälläpidettäväksi luokiteltu juhannuskimalainen elää Lounais-Suomen kedoilla ja niityillä. Aiemmin sen levinneisyysalue on kattanut koko eteläisen Suomen. Tätä pistiäislajia ei ole havaittu Ruduksen seurannoissa, mutta kahdeksan muuta silmälläpidettävää lajia. Kuva: Suomen ympäristökeskus / Pekka Malinen.

Ruduksen LUMO-ohjelman tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Suomessa sen suurimpia uhkia on paahteisten avomaiden häviäminen. Elinympäristöjen umpeenkasvu uhkaa myös pistiäisiä, jotka ovat maamme runsaslukuisin hyönteislahko. Pistiäiset turvaavat kasvien pölyttäjinä muun muassa ruokatuotantoamme.

Myrkkypistiäiset on parhaiten tunnettu pistiäisten ryhmä. Suomessa on tavattu myrkkypistiäisiä lähes 670 lajia, mutta niistä lähes 20 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.

 

LUMO tekee ja mittaa

Ruduksen kahdessa LUMO-ohjelman kohteessa, Hausjärven Ryttylän ja Hyvinkään Suomiehen vanhoilla hiekkakuopilla, on seurattu kasvillisuuden, myrkkypistiäisten ja perhosten lajien kehitystä. Kiviainesten oton päätyttyä alueen jälkihoitoa on tehty LUMO-ohjelman mukaisesti.

– Haluamme seurata tuloksia ja katsoa, miten LUMO-toimenpiteemme onnistuvat, sanoo ympäristöpäällikkö Liisa Suhonen Rudukselta.

Myrkkypistiäisiä on nyt seurattu kolme vuotta. LUMO-ohjelmaan liittyvistä seurannoista vastaa ympäristöpalveluihin erikoistunut Faunatica Oy.

Useimmat Ryttylässä ja Suomiehessä seurannassa olevat myrkkypistiäiset kaivavat pesäkolonsa avoimeen maahan, usein hiekka-, hiesu- tai hietaperäiseen maaperään. Entinen hiekkakuoppa on hyvin suotuisa pääosalle myrkkypistiäislajeista, koska siellä on aiemman maankäytön ja maisemoinnin jäljiltä runsaasti paljasta hiekkapintaa.

 

Elintilaa öttiäisille

Myrkkypistiäisten seurantojen tulokset ovat hyvin lupaavia.

– Olemme löytäneet juuri niitä myrkkypistiäislajeja, joita odotimmekin. Kaikkiaan lajeja on löytynyt noin 60, Liisa Suhonen kertoo.

Viime vuonna Ryttylässä havaittiin yksi uhanalainen ja viisi harvinaisuutensa vuoksi silmälläpidettävää myrkkypistiäislajia. Suomiehessä havaittiin yksi uhanalainen ja kolme silmälläpidettävää lajia.

Kaikki lajit ovat erityisesti paahdeympäristössä eläviä, hiekkakuopille ja muille hietikoille tyypillisiä lajeja, joita ei juuri löydy muista elinympäristöistä.

– Entisistä soranottoalueista voidaan siis luoda elinympäristöjä harvinaisille öttiäisille, Liisa Suhonen sanoo tyytyväisenä.

Niin ovat varmaan hiekkakuopan uudet asukkaatkin, joiden lajeilla on hauskoja nimiä, kuten housumehiläinen, laastiseinämehiläinen ja vaskivakomehiläinen. Hietikkomaamehiläisen nimi kertoo suoraan sen asuinpaikan.

 

Lisätietoja:

Liisa Suhonen
Ympäristöpäällikkö
040 537 3030
liisa.suhonen@rudus.fi

 

 

Jaa SomessaShare on Reddit0Share on Tumblr0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn1Share on Google+0Share on Facebook28